"Uusi elämä"

Tein "paluumuuton" kotiseudulleni eli toisin sanoen käpykylään, jossa asuu äitini, kaksoissiskoni sekä isäpuoleni. Olen viettänyt nuoruuteni täällä kiroten ja aikuisiälläkin aina välillä palaillen...5 vuotta meni...En ole eläissäni kokenut yhtä kovaa "koti-ikävää" kuin tänne muutettuani, en ole vieläkään toipunut erostani Helsinkiin...

Toisaalta saimme melkein uuden karhean vuokra-kolmion, jossa on kaupungin hulppein jokinäkymä...Jokainen on henkäissyt syvään nähtyään meidän olohuoneen ikkunasta avautuvan upean maiseman...Sisustin oikein ajatuksella oikeastaan ensimmäisen kerran pariinkymmeneen vuoteen ja olenkin erittäin tyytyväinen kotimme <3 tunnelmaan, jossa on kauhean hyvä olla....ihan vain oleminenkin tuntuu hyvälle. Sain myös vihdoin kaivatun oman makuhuoneen (sitäkään ei ole ollut 10 vuoteen), jonka sisustin täysin lempiväreilläni sekä tavaroillani, miten nautinnollista onkaan vetää äänieristetty ovi perässä kiinni ja kömpiä omaan, rakkaaseen sänkyyn, puuvillasilkkilakanoiden väliin....Nukun huomattavasti enenmmän kuin ennen ;)

En ole oikeastaan kenellekkään paljastanut syytä siihen, että jätin rakkaan kotikaupunkini Helsingin...en paljasta sitä tässäkään...Mutta kaikki liittyy mahdollisuuteen päästä elämässä eteenpäin...Kenties kerron keväällä lisää...;)

Harmittavaa oli todellakin joutua eroon hyvistä kavereista Helsingissä ja kaikesta muustakin kivasta aktiviteetistä. Kaikki tuntuu niin erilaiselle ja hiljaiselle täällä...ei oiken osaa edes etsiä itselleen mitään aktiviteettiä kodin ja työn ulkopuolella.

Tyttäreni pääsi onneksi Montenssori-kouluun, joka kuitenkin edes jotenkin on Steiner-koulun suuntainen tapa opiskella. Tosin olen ollut äärimmäisen tyytyväinen kouluun sekä yhteistyöhömme koulun kanssa, vihdoin minunkin näkemykselleni on merkitystä! Ja minunkin mielipiteitäni ja kasvatuspeiaatteitani kuunnellaan tai ainkin sujuvasti edes esitetään kuuntelevaa. Lisäksi tyttäreni sai kerralla kaksi (2) uutta kieltä eli englanin ja ruotsin, joka on myös koulun virallinen opetuskieli...Onneksi opettaja on suomalainen, joka myös ymmärtää miten on paras tapa opettaa suomalaiselle lapselle ruotsia. En tiedä ja aika kai sen vasta näyttää hyötyykö tyttäreni toisen kotimaisen oppimisesta niinkin hyväksi, että jatko-opiskelu tapahtuu ruotsiksi. Niin, että tälläistä "pakkoruotsia" meidän perheessä...Itsekin olen (pakotettunakin) alkanut katselemaan ruotsinkielisiä tv-ohjelmia ja joskus jopa harjaannutan ruotsin ymmärrystäni kuuntelemalla ruotsalaisia radiokanavia. Valitettavasti en saa palvelua ruotsiksi Ruotsissa....Nykyinen kotikaupunkini on niin vahvasta kaksikielinen, että kaupan kassalla kun katsoo huulil pyöreenä pari sekuntia, niin myyjä vaihtaa automaattisesti kieleksi suomen, aluksi asia jopa harmitti, koska ei joutunu "pakosta" puhumaan ruotsia. Tosin apteekissa koin sitten oman "kielilukkoni" avatumisen, kun täti ei edes sujuvasti kuunellut suomea...ja kas, niin se vaan tuli, sana toisen perään :)

Vaikka kuinka väitettäisiin, että Suomessa ja Ruotsissa on samanlaista niin, eroja kuitenkin on ja pienetkin erot tuntuvat jopa hassuille...Esimerkiksi Ruotsissa ei ole vastaavanlaista astioiden kuivauskaappia kuten Suomessa on tottunut. Ovet lukitaan ulkopuolelta lähtiessä, mikä on tietysti hyvä hajamieliselle, että tulee ainakin kotiavain mukaan :) Asunnossa ei ollut verhotankoja (tosin en tiedä on uusissa vuokra-asunnoissa Suomessakaa nykyään...). Ruotsalainen byrokratia se vasta onkin ihan oma tarinansa....Suomen kela tuntuu todellakin joustavalle ja nykyaikaselle verrattuna Ruotsin vastaavaan. Jokaiseen viranomaiseen lähetellään paperia ihan kirjekuorella huikeat määrät ja samaa asiaa vatvotaan usempaan otteeseen huikeilla määrällä kyselylomakkeita...eikä niihin ole oikeastaan koskaan liitetty vastaukuorta mukaan eli aina pitää muistaa ostaa postimerkkejä!

Ruotsalaisessa elintarvikekaupassa on suuremmat valikoimat ja löytyy hurjan paljon ennemmän pakasteita ja muita valimisruokia kun Suomessa. Naurettavan näköistä on kun joitain elintarvikkeita pakataan kuin koiranmakkarapötköön ;)
Olen onnistunut oikeastaan ruokaostoksilla löytämään herkkuja, joita muistan lapsuudestani (synnyin ja elin 5 ensimmäistä elinvuottani Ruotsissa) ja kiva muistella makuja :)

Lopuksi on pakko kertoa uudesta "perheenjäsenestämme"...Kesällä sydämeni sulatti äitinsä kylmän kohtelun kohteeksi joutuneelle pikku mirrille. Casper on siten jouduttu vierottamaan äidistään hieman liian aikaisin, jottei hänelle olis tullut yhtä tyly kohtalo kuin muille sisarille...Casper on siis viettänyt ensimmäiset viikot luonamme rintojeni välissä, puseron sisällä köllien, tietokoneen tuuletusaukkojen päällä köllien sekä tyynyni vieressä yöt köllien. Poika kasvoi ja voimistui....Silti olen hänelle edelleen rakas "keinoemo" jolle rupatellaan (nautaan), käydään yhdessä pissalla (rupatellen eli naukuen) ja paras paikka on mun niskassa, pää mustien hiusteni seassa kehräten ja kynsillä vanuttaen :). Yöt hän viettää tosin tyttäreni kanssa, koskan en saisi nukuttua siltä hirvittävän kovalta kehräämiseltä, vanuttamiselta ja jatkuvasti päätä suuhuni tökkiimseltä....Valloittava pakkaus :)