Tulisi jo kevät....vuodenajoista rakkain :)

Olen asunut yli puolet elämästäni lapissa, vihasin pitkää, pimeää ja kylmää talvea...tosin vihasin siellä kylmää kesääkin (luhyt, sateinen ja kolea) enkä tottunut ikinä yöttömiin öihin tai edes sääskiin (hyttysiin), sain aina niistä ensimmäistä pistoista järjettömästi kutisevia patteja. Olen syntynyt Tukholmassa ja sukujuuret ovat Etelä-Karjalassa.

Olemme asuneet tyttäreni kanssa nyt reilu 4 vuotta Helsingissä ja ensimmäisen kerran elämässä tunsin heti tulleeni "kotiin"...rakastan kevättä ja täällä se on ihanan valoisa, pitkä ja "viivyttelevä" kevät, tulee mieleen lapsuuteni Tukholmssa, kun leskenlehdet kukki, aurinko paistoi...Olen lapsesta asti järjettömästi pitänyt metrosta (tunnelbana), siinä oli jotain hyvin kiehtovaa ja tuntui pelottavallekin ne pitkät portaat vajaan metrin perspektiivistä. Nykyäänkin tykkään mieluiten kulkea metrolla, jos mahdollista. Kai mä sit olen laiska, koska koen että, kaikki palvelut lähi etäisyydellä, "käden ulottuvilla" on mahdottoman mukavaa ja kätevää. Eikä tarvitse omistaa autoa! Mikä helpotus ettei tarvii mokomaa rakkinetta, joka vie kaikki rahat! Ja hermot!

Helsingissä asumisessa on niin paljon etuja, voin käydä työssä kolmen eri kaupungin alueella, kuitenkin voin asua samassa paikassa. Pääsen helposti useampaankin "shoppailuparatiisiin" halutessani, laivaristeilyllekin voi piipahtaa, lentokentältä pääsee ympäri maailmaa, Löydän täältä kaikki parhaat kirjastot (olen kauhea lukutoukka), lapsellani on parhaimmat valinnan mahdollisuudet harrastusten ja koulutuksen suhteen. Mutta sitten vielä se paras....40 km ja olen keskellä maaseutua (tosin on lähenpänäkin) eli rakkaan hevoseni luona tallilla.

Keskellä maaseudun rauhaa löytyy se muutaman tunnin irtautuminen kaupungin hälystä ja se riittää minulle tässä vaiheessa. Kevättä odotan myös hevoselle, jotta pääsemme paremmin maastoon ratsastamaan, se on varmasti paras tapa päästä irti stressistä tai huolista edes hetkeksi. Se eläin on mulle sellainen "henkireikä", että olen hänelle paljosta velkaa! Joulua ennen vanha rouva (27 v täyttää kesällä, ex-ravuri) muutti uuteen talliin ja Heidi on aivan loistava ihminen häntä hoitamaan! Rouva kun on vanha ja viisas, osaa käyttäytyä, ei pure eikä potki. Mutta, ravurin tempperamenttia löytyy vielä (ja kova "palo" juoksemiseen!) ja niinpä hän muutaman kavion jäljen monotti tallin seinään, onneksi Heidi ymmärtää tälläiset rouvan oikut!
Nykyinen talli onkin hyvin viihtyisä ja Heidi on aivan ihana ihminen! Toki kiitän Lauraakin ihanasta hoidosta ja viime kesästä, kun rouva sai kesälaitumella kirmata koko kesän, hänellä kun pitää tässä vaiheessa elämää olla jo paljon nautintoja ja taisipa hänen sydänkin jäädä sinne Lauran ruunan luokse...

Ihanaa kun taas edes vähän aurinko pilkistää taivaalta :) vaikka pakkasta onkin...