Hyvä tuo hyvää

Mistä tätä pakkasta oikein riittää? ;)
Pohjoisessa puolet elämästäni kasvaneena ihmisenä, en osaa sit yhtään iloita pakkasista täällä etelässä...Vois jo loppua tää paleleminen, päivästä toiseen vaan jatkuu. Odotan tällä hetkellä varmaan jo liiankin kiihkeästi leppoisia kevätsäitä, kun aurinko alkaa lämmittää mukavasti...

Oudosti olen alkanut jopa nauttimaan yksinäisistä illoista kotona....Miten rauhallista ja ennen kaikkea kun asunto pysyykin siistinä! Meidän on pakko löytää isompi asunto pian, että saan pitää oman "valtakuntani" ainakin tip top siistinä....kauhea ajatella näin! Mutta, kyllä mä silti kaipaankin päivänsäteeni paluuta. Tosin tyttäreni osaa olla muutakin kun päivänsäde...yleensä aamut on kaikkein tuskaisimpia ja silloin on parempi olla hissukseen, neiti kun ei koskaan herää muuta kuin väärällä jalalla, yhden ainoa kerran luulin, et hän on seonnut, kun tuli naama ilosta loistaen ja toivotti hyvät huomenet iloisesti...en uskaltanut edes kommentoida kummemmin...

Olen pohtinut viime päivinä onnellisuutta...Onko se jatkuvaa hyvää oloa ja tasapainoa? Vai onko se sellaista "perustyytyväisyyttä" olemassa olevaan elämäänsä? Vai onko se sit sitä et onneksi ei ole huonommin? Voiko ihminen oikeesti edes olla aina onnellinen vai onko onnelliset ihmiset vaan oivaltaneet ettei jatkuva etsiminen tee onnelliseksi? Tuleeko sitä vanhenmiten laiskaksi ja tyytyy vähempääkin?

Olen viime aikoina hehkuttannut onneani, mutta toki välillä tulee tälläsiä ihme pohdiskelujaksoja, mutta kyllä mä olen onnellinen verrattuna nuoruuteeni, kun mikään ei riittänyt eikä mikään tuonut onnen tunnetta....Jotenkin tahti on (onneksi!!) hidastunut, tietää mikä on ja osaa arvostaa pieniä asioita, ku elämä ei ole niin kovin "silkkihansikkain" kohdellut...Olen onnellinen, että olen pitänyt optimistisuudesta kiinnni (ainakin edes hieman), en ole katkera enkä kyyninen ja jaksan uskoa hyvään...

Juttelin erään hyvin fiksun ihmisen kanssa ja erityisesti jäi mieleeni, että puhuimme siintä, kuinka meistä jokainen jättää toisiin "jälkiä" eli hyvinkin pieni vaikutus voi olla vaikka suuri toiselle....Miksi siis tuhlata elämäänsä ja voimiaan olemalla ilkeä ja katkera, kun ystävällinen sana tai hymy ei ole mistään pois...Ja toisaalta ilkeä sanakin voi toista loukata aivan suhteettomasti...

Olen siis vankasti sitä mieltä että, hyvä tuo hyvää.....